Ja närästää rasvainen. Ja tekisi mieli joka päivä työntää sormet kurkkuun ja kyetä oksentamaan kaikki pois, kaikki se rasva mitä kehossani on. Mutta ei, minua ei ole luotu oksentamaan käskystä. Kaipa se on vain hyvä, ettei bulimiaa kehity.

Olisin syönyt aamupalaksi pikapuuroa, mutta se on loppu ja tavallisesta puurosta en tykkää. Riisipuuro on muuten hyvää, mutta se on niin sokerillista. Miksi kaikessa pitää olla niin paljon sokeria? Luulen, että saatan olla sokeriaddikti. Ja kaikissa purkkihedelmissä on sokeria, ne ovat sokeriliemessä. Yhdessä ananastölkissä luki, että mehussa, mutta kun olen allerginen ananakselle.

Meillä aletaan valmistamaan ruokaa. Tulee rosollia, kinkkua, laatikoita ja vähän kasviksia. Jotain jälkiruuaksi. Onneksi en pidä smetanasta. Sama asia kuin tunkisi sian ihraa rosolliinsa.

Ostin pullollisen raparperi light -siideriä. Mutta on siinäkin kaloreita.
Olen ruvennut tykkäämään sitruunavedestä. Kannattaa tosin ottaa kuoret pois, vaikka ne näyttävät näteiltä, mutta veteen tulee samanlainen maku kuin olisi lorauttanut sitruuna-Fairya.

Tanssinut olen tanssimattotyylisesti (siis askeleet eteen, taakse ja sivuille) joku puol tuntia, mutta ahdistaa silti, vaikka hiki vain valui. Tuntuu, että sorrun ahmimaan niin paljon, että olen vähällä oksentaa. Olen sekaisin. Haluaisin keskittyä salaattiin kun tuota ruokaa ei tee mieli, mutta sitä on pakko syödä. Onneksi ostin aiemmin kaalia ja kurkkua varastoon.

Toivottavasti pystyn kohta keskittymään joulun fiilikseen, sillä eihän se joulu pelkkää ruokaa ole.

Hyvää joulua kaikille.